Lauantaiaamuna klo 7:30 jälkeen alkaa yhdistysten jäseniä saapua Länsiterminaaliin ja noin 8:00 aikoihin on koko porukka kasassa ja maihinnousuliput kourassa. Ja ei muuta kuin Eckerö Linen M/S Finlandiaan ja kokka kohti Tallinnaa. Ryhmä jakautuu laivalla pienryhmiin nauttimaan laivan antimista ja toisten seurasta. Ainakin laivan Trubaduuri viihdytti laadukkaalla esityksellään.

Tallinnaan saavuimme aikataulussa ja hyvissä voimissa. Satamasta oli bussikuljetus hotellille. Hotellina meillä oli Meriton Conference & Spa aivan vanhan kaupungin läheisyydessä. Hotelliin saavuttuamme saimme jo lähes kaikki hotellihuoneetkin käyttöön, vaikka viralliseen huoneiden vastaanottoon olisi ollut vielä pari tuntia aikaa. Ei muuta kuin matkatavarat huoneeseen ja kaupungille.

Matkojen ja hotellin lisäksi oli etukäteen järjestetty ainoastaan pikkujouluillallinen, joten kaikilla oli runsaasti omaa aikaa tutustua Tallinnan nähtävyyksiin ja muuhun tarjontaan. Porukka hajosikin pieniin ryhmiin ja katosi kaupungille. Tiedossa on, että yhdistysten väkeä kävi ainakin Lentosatamassa, KGB-museossa, barokkimusiikkikonsertissa ja TV-tornissa sekä lukuisissa eri ravitsemusliikkeissä. Joulun läheisyys innosti myös tekemään hankintoja.

Illalla nautimme yhteisestä pikkujouluateriasta hotellin kabinetissa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Jouluruoka oli valmistettu Eestiläisellä korostuksella. Illallistapahtuma oli lämminhenkinen. Kustakin yhdistyksestä piti puheenjohtaja tai muu jäsen pienen puheen juhlaväelle. Tallinnan LVI-yhdistyksen Märt Falk, piti myös pienen puheen paikallisesta näkökulmasta.

Seuraavana päivänä oli myös vapaata aikaa ennen kuin linja-auto nouti porukan hotellilta satamaan. Terminaalista laivaan ja kotimatkalle monia mukavia kokemuksia rikkaampana.

Kyllä näitä ELVI:n, HeLVI:n, KeLVI:n ja VantaLVI:n yhteisiä tapahtumia ja reissuja tulee jatkossakin järjestää. Tutustutaan paremmin toisiimme ja verkostoidutaan sekä pidetään hauskaa yhdessä. Hienoa!
Kiitokset kaikille osallistujille mukavasta ja mutkattomasta seurasta. Lisäksi vielä oikein rentouttavaa ja maukasta Joulun aikaa ja vielä parempaa Uutta Vuotta 2014!

Tom Hult, HeLVI
Lähde: www.helvi.fi

 

Liittovaltuustokokous pidettiin tänä vuonna Savonlinnassa. Paikallinen yhdistys SaSeLVI järjesti muun ohjelman ja kokousta edeltävän illan Norppajuhlan Saimaan norppien hengessä ilman, että tilaisuuteen olisi liittynyt tällä kertaa mitään yhdistyksen vuosipäivää. 

Helsingin alueen osallistujat pääsivät paikalle SuLVI:n yhteiskuljetuksella Rautatietorilta ja yli neljän tunnin matka sujui tarinoiden yllättävän nopeasti. Seurahuoneelle majoittautumisen jälkeen siirryttiin yhdessä Riihisaaressa sijaitsevalle Savonlinnan maakuntamuseolle, jonka jälkeen siirryttiin viettämään illan Norppajuhlia Wanhanhalle Kasinolle. Kauniisti katetuille pöydille tarjoiltiin herkullista luomuporkkanakeittoa, paahdettua järvikuhaa vihannespedillä sahramilla maustetun hollandaise-kastikkeen kera. Kokin meille esittelemä menu päättyi suklaaleivokseen ja aveceihin.


Helvin ja Kelvin puheenjohtajat illallisella. Mikko Liljeberg (vas) ja Tapio Kanerva

Illan juonnosta vastasi paikkakunnan oma trubaduuri, joka kuulutti esiin SaSeLVI:n puheenjohtajan Matti Pukkilan nostamaan tervetuliaismaljan ja SuLVI:n hallituksen puheenjohtajan Jarmo Kuitusen pitämään juhlapuhetta. Paikallisen yhdistyksen hopeiset ja kultaiset ansiomerkit luovuttivat Matti Pukkila, Hannu Sipilä ja Maija Virta, viimeksi mainitun toimiessa samalla tilaisuuden virallisena halaajana. Kun kahvin avecit oli saatu pöytiin, jatkettiin toisella virallisemmalla ohjelmalla eli uusien Hotoraudan Vääntäjien Korkean Raadin jäsenten vihkimisellä. 

Neuvoksen auvon sai tällä kertaa kokea viisi nyt aluksi noviisin arvon saanutta toimissaan kunnostautunutta ehdokasta.


Tämän vuoden Hotoraudanvääntäjänneuvokset: Jukka Itkonen (vas), SaLVI, Jorma Railio, HäLVI, Ilkka Paasio, ELVI, Heimo Lehkonen, KoLVI ja Jarmo Kuitunen, TaLV

Hetken tarinoinnin ja uusien ’Hotorautojen’ onnitteluiden jälkeen juhlaväki siirtyikin jo osin bussilla ja osin kävellen vierasvenelaiturisiltaa pitkin hotelliimme, jossa oli suotu mahdollisuus jatkaa iltaa aina aamuyön puolelle. Osa vieraista käyttikin tilaisuutta ansiokkaasti hyväkseen. Seurauksena oli sitten pientä myöhästymistä aamiaiselta ja ilmeisesti melusta johtunutta äänen käheyttä.

Aamupalan jälkeen siirryttiin pitämään liitovaltuustonkokousta MAMK:n Savonniemen Kampuksen auditorioon. Kokous vedettiin läpi esityslistan mukaisesti Liiton puheenjohtaja Maija Virran johtaessa puhetta ja toiminnanjohtaja Hannu Sipilän toimiessa hieman käheästi tietokoneen käyttäjänä ja kokouksen sihteerinä. Pöytäkirjan tarkastajiksi ja samalla ääntenlaskijoiksi nimettiin Mikko Hiltunen Helsingistä ja Tapio Kanerva Järvenpäästä.

In Memorianin hiljaisuuden jälkeen valittiin uudet yhdistykset vaalivalio-kuntaan ja esitettiin hallituksen toimintakertomus, tilinpäätös ja tilintarkastus-kertomus vuodelta 2012. 

Liittovaltuuston puheenjohtajaksi, jota kutsutaan myös liiton puheenjohtajaksi, valittiin Kalevi Hyvärinen ja varapuheenjohtajiksi professori Jarek Kurnitski ja professori Risto Kosonen. Hallituksen jäsenten lukumäärä pidettiin ennallaan ja kuusivuotiskautensa nyt päättäneiden tilalle valittiin Leo Tolvanen(KeSuLVI), Tapio Kanerva(KeLVI) ja Jukka Itkonen(SaLVI), joka tulee toimimaan uutena hallituksen puheenjohtajana ensi vuoden alusta lukien.

Lopuksi valittiin edustajat eri hallituksiin ja edustajistoihin ja päätettiin pitää säätiön asiamiehen palkkio 1500 eurossa vuodessa, vaikka hetken olikin esillä hieman suurempi ehdotus 1500 euroa kuukaudessa.

Todettiin, että seuraava liittokokous pidetään ensi vuoden marraskuussa Hämeenlinnan Aulangolla. Kokous päätettiin aikataulussa ja siirryttiin takaisin Seurahuoneelle ravintola Piattaan lounaalle.

 

Kesällä 2012 olleen onnistuneen Pietarin matkan jälkeen heräsi ajatus kaikkien pääkaupunkiseudun LVI-yhdistysten yhteisestä ulkomaan retkestä.

Asiaa eteenpäin ajamaan ryhtyi VantaLVI:n Johanna Hokkanen kutsuen neljän yhdistyksen edustajat kotiinsa Leinelään pohtimaan eri vaihtoehtoja. Ryhmässä pohdittiin Euroopan eri matkakohteita ja päädyttiin lopuksi Lontooseen, kun keksittiin yhdistää FläktWoodsin Colchesterin tehtaat matkaohjelmaan.
Matkaan mukaan saatiin houkutelluksi entisen Suomen Woodsin entinen toimitusjohtaja Ilkka Paasio, joka hoiti mallikelpoisesti järjestelyjä Woodsin kohteissa.

Matkaan lähdettiin reilun neljänkymmenen jäsenen ja avecin voimalla perjantaiaamuna 4 lokakuuta Vantaalta kohti Catwickin lentokenttää Lontoo eteläpuolelle, jossa meitä odotti Woodsin turistibussi ja sitä uskollisesti seuraava pikkubussi. Bussit kuljettivat meidät Englannin maaseudun läpi Lontoota itäpuolelta kiertäen kohti Colchesterin läheisyydessä olevaa White Bartin kyläpubia. Tyypillisessä maalaispubissa saimme nautittavaksemme mm. munuaispiirasta, Fish and Chipsiä, kanaa ja kasvisruokaa ennakoidun valinnan mukaan ja tietysti paikallista olutta ja eräille viiniä.

Pubilta matka jatkui läheiselle Woodsin puhallintehtaalle, jonka kokoustiloissa tehtaan aluemyyntipäällikkö Martin Pitcher ja Ilkka Paasio kertoivat kahvikupin ääressä tehtaan historiasta ja tuotannosta. Yritys on perustettu jo vuonna 1909, mutta nykyisellä paikallaan tehdas on ollut vasta vuodesta 2006 ja työllistää noin 430 työntekijää. Woods valmistaa mm. tunnelipuhaltimia, savunpoistopuhaltimia ja aksiaalipuhaltimia kokovälillä 315 – 2800 mm. Kaiken kaikkiaan puhaltimia lähtee tehtaalta maailmalle vuodessa noin 125 000 kappaletta. Yrityksen nimi on nykyään Fläkt Woods UK Limited ja jostakin syystä kotikadun nimikin on Axial Way.
Esittelyn jälkeen joukkomme jaettiin neljään ryhmään ja lähdimme kiertelemään pitkin tehdasta. Tehdas oli siisti ja työturvallisuudesta pidettiin hyvin huolta, mm. tehtaan käytävillä oli tarkoin pysyttävä merkityillä reiteillä ja suojateillä.

Tehtaalla meille esiteltiin tuotannon, testauksen ja tuotekehityksen eri osastoja. Suurimmat lähes kolme metriä halkaisijalta olevat puhaltimet tekivät moniin pitkään muistettavan vaikutuksen. Saimme käydä myös äänilaboratoriossa ja seurata puhaltimien lapojen röntgen-tarkastusta tehdassalissa.
Bussimatkalla Lontooseen näimme matkan varrella mm. Lontoon olympialaisten rakennuksia ja joku taisi tunnustaa olleensa paikalla myös itse kisojen aikana.

Hotellimme Lontoossa sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla Trafalgar Squarelta/Charing Crossilta lähtevän Strand-kadun varrella ja hotellikin oli saanut nimensä kadun mukaan. Hotellimme sijainti oli hyvä, sillä sieltä oli lyhyt matka kaikkiin keskustan nähtävyyksiin kuten lähes viereiseen Covent Gardeniin ja Thames-joen rannalle ja silloille. Illan ohjelmaan kuului osalla käynti rock-musikaalissa Charing Crossilla , osa kierteli lähialueen pubeja, joissa melutaso ylti lähes rock-musikaalin tasolle. Tuntui, että Lontoon kaikki asukkaat olivat liikkeellä, koska pubit olivat täynnä jalkakäytäviä myöten. Ehkä osa syy oli myös säässä, joka oli lämmin ja poikkeuksellisen sateeton ollakseen syksyistä Lontoota.

Lauantain ohjelmaan kuului neljän tunnin kaupunkikierros turistibussilla suomenkielisen oppaan johdolla. Kierroksella sai hyvän kuvan Lontoon keskeisimmistä nähtävyyksistä ja niminä niin tutuista paikoista. Kierrokseen sisältyi myös kaksi jalkautumista, toinen Buckingham Palacen upeissa maisemissa ja toinen Thames-joen etelärannan poluilla ja kujilla.

Kujakävely päätyi tietysti pubiin ja yllättäen Anchor pub olikin täynnä suomalaisia asiakkaita heti avaamisensa jälkeen. Osa kokeneemmista Lontoon kävijöistä etsi aamupäivällä omia kohteitaan kauempana keskustasta. Iltapäivällä oli kaikilla lisää omaa aikaa, kunnes illaksi keräännyttiin yhteiselle päivälliselle omaperäisesti sisustettuun tiivistun¬nelmaiseen Sarastro-ravintolaan Drury Lanen varrelle.

Sunnuntaina oli Lontoossa jonkun tason maraton, mutta kukaan meistä ei kertonut osallistuneensa siihen. Maratonin seurauksena muutamilla keskustan kaduilla oli aika väljää, kun reitin kadut oli suljettu liikenteeltä koko vuorokaudeksi. Sunnuntai olikin vielä hyvä päivä käydä jalkaisin katsomassa paikkoja, joita oli pikaisesti nähty bussin ikkunoista. Ja rehellisyyden vuoksi pitää todeta, että kirkkoarkkitehtuurin lisäksi joidenkin kahviloiden ja pubienkin interiööriin tuli vielä tutustuttua.

Lontoosta nähtiin kuitenkin vasta pieni raapaisu ja monelle onkin syytä tulla tänne vielä uudelleen ja uudelleen. Yhteinen matka oli mukava piristys syksyn arkeen ja seuraavaa retkeä odoteltaessa paljon kiitoksia Hokkasen Johannalle, Paasion Ilkalle ja muille matkan aikaansaamiseen positiivisesti myötävaikuttaneille.

Ja kiitos myös matkalle osallistujille, ilman heitä ei koko matkaa olisi koskaan tehty.

Ilkka Ilomäki, HeLVI

Lähde: www.helvi.fi

 

Turnaus pidettiin pienen tauon jälkeen torstai-iltana 15.8. Paikkana oli monille tutuksi tullut Helsinki Petanquen halli Pasilan ratapihalla. 

Ilma oli mitä parhain auringon paistaessa hallin edustalle ja tilaisuuteen varattu ”sporttijuoma” kävikin hyvin kaupaksi, kun kuulumiset vaihdettiin pihalla ilmasta nauttien. 

Paikalle oli saapunut paljon vanhoja konkareita mutta myös uusia yhdistysläisiä oli saapunut paikalle mukavasti. Kaikkiaan läsnä oli kolmisen kymmentä henkeä. Pelaajat jaettiin joukkueisiin  ja ankaraakin ankarammat pudotuspelit aloitettiin. Alkuerien taso oli vaihtelevaa, mutta ensimmäisenä tippuneita ei homma harmittanut, sillä kentille leijaili lämpöisen ruuan tuoksu, jonka kimppuun moni säntäsikin pelien päätyttyä. 

Kun kaikki olivat saaneet vatsansa täyteen ja 4 parasta joukketta oli karsittu kärkeen, oli mukana 2 KeLVIn ja 2 HeLVIn joukkuetta. Tässä vaiheessa tuomaristo ratkaisi että yhdistykset pelaavat seuraavan ottelun keskenään, jolloin voittaja ja hopeajoukkue ovat eri yhdistyksistä.


KeLVIn parhaimmisto ratkaisemassa finaaliin menijää.

Kelvin konkarijoukkueissa oli mukana Pärssinen, Kumpulainen ja Vilén, sekä Salminen, Lappeteläinen ja Åberg. Tällä kertaa pidemmän korren veti ensin mainittu joukkue ankaran mutta reilun taiston jälkeen. Jälkimmäiset sijoittautuivat lopulta 4. sijalle.



KeLVIn finaalijoukkueen Ari Vilénin taidonnäyte.

Finaalissa KeLVIn ykkösnyrkkiä vastassa oli HeLVIn nuorisojoukkue. Yleisö hiljeni kun joukkueet asuttuivat paraatikentälle. Alku eteni tasaisesti, mutta KeLVIn onnistuneen nousun jälkeen ei vastutajilta nousu enää onnistunut ja jälleen kerran KeLVI vei voiton ja näin pokaali jäi tuttuun paikkaan odottamaan ensi vuodenturnausta.

Kim Lehto

 

Jälleen on kisailtu golfin merkeissä jo perinteeksikin muodostuneessa Helvi-golfturnauksessa Vuosaaren tuulisella links-kentällä. Ensimmäistä kertaa kilpailu olikin hieman laajempi. Helvi on kelpuuttanut (uskaltautunut päästämään mukaan) myös muut pääkaupunkiseudun yhdistykset joukkueineen tiukkaan taistoon. Uskonkin, että tulevina vuosina kisa senkun kiihtyy ja tiukkenee, kun jokainen yhdistys tulee mukaan.

Ensimmäiseen laajempaan turnaukseen osallistui yhteensä 15 kisailijaa. Yhdistyksistä mukana olivat tällä kertaa kuitenkin vain Helvi (tietysti) ja Kelvi. Toivommekin ja odotamme ensi vuoden turnaukseen vähintään yhtä suurta osanottoa myös Vantaan ja Espoon yhdistyksiltä. Onhan alueemme yhdistyksillä todella kova yhteistyön meininki ennen kaikkea talotekniikan kehittämisen ja laadun eteenpäin viemiseksi, mutta myös vapaa-ajan toimintojen ja kulttuurin saralla. Mikä voisikaan olla parempi tapa yhdistää maamme suurinta talotekniikka-alan keskittymää.

Turnauksen ajankohta on monellekin lomalaiselle hieman haastava, mutta toisaalta keskellä kesää vallitsevat normaalisti myös loistavimmat pelikelit. Tällä kerralla maahamme oli kuitenkin jo ennen kisoja levinnyt hieman viileämpi ja epävakaisempi säärintama. Kaikesta huolimatta olimme täysin varmoja, että tällaiset ongelmat eivät Vuosaaren golfkenttää häiritse, niin merellisessä kohtaa hienoksi hiottu kenttä sijaitsee.

Pelin tuoksinassa olikin hienoa seurata, kun mustat pilvet olivat joka suunnalla, mutta kentällä paistoi aurinko. Näin siinä käy kun järjestelyt on suoritettu hyvissä merkeissä.


Pilvet eivät haitanneet peliä Vuosaari Golfissa

Tuloksiakin tuli, kilpailu oli todella tasaväkistä ja siksi olikin melkoinen yllätys, että Helvi ei ollut lainkaan vieraskorea, vaan vei heti ensimmäisellä kerralla joukkueiden välisen mestaruuden nimiinsä. Näin Kelviläisenä voinkin sanoa, että paremmille hävisimme. Niin huikeaa tasoa pelaajista löytyi. Myöskään Kelvillä ei ollut yhtään hävettävää, pikemminkin meillä on sanamme sanottavana ensi vuonna. Odottakaapa vain.


Kiertopalkinto jäi vielä tällä kertaa Helsingin LVI-yhdistyksen haltuun.

Yksilökilpailun ylivoimaiseen voittoon mailaa heilutteli Isto Hietanen. Mies kertoi pelanneensa kauden parhaan kierroksen. Todella hienoa, että kierros sattui olemaan juuri tämä kisa. Pelasin itse samassa ryhmässä ja voin kertoa, että kyllä oli hienoa peliä, kertakaikkiaan.

Pisimmästä draivista huolehti Mikko Hiltunen ja kaverin tuntien, ei tainnut olla aivan ensimmäinen kerta.

Kertomuksen laati
Tapio Kanerva, Puheenjohtaja, Kelvi

 

Kelvin urheiluhenkinen poppoo, 20 jermua saapui ilta-aurinkoon Tuusulanjärven rantaan mittelemään taitojaan teräskuulan heitossa.

Aluksi tutustuimme hienoon paikkaan ja varmistimme, että telkkarista löytyi oikea kanava, olihan jääkiekon MM-turnaus ratkaisuvaiheessaan.  Myös juomapuoli oli hallussa, nestehukkahan on pahin uhka urheilukilpailuissa. Emppu (Honeywell  Oy) hommasi virvokkeita ja Keudan keittiö oli valmistanut oivat eineet, joiden kustannuksista huolehti LVI-Dahl Oy, mutta ruokapuoli nautittiin vasta tiukan ottelusession jälkimainingeissa.

Alkukilpailut suoritettiin kahdeksan joukkueen pudotuspeleinä, joista muotoutui neljä kahden hengen taisteluparia. Siinä vaiheessa kisa alkoi olla jo todella tiukkaa, onhan petanque kuulunut Kelvin perinteisiin jo runsaat 20 vuotta. Kokemusta siis on todella runsaasti. Muutama viimevuosien voittaja oli kuitenkin tänä vuonna estynyt tulemasta, joten uusille voittajille oli tilaa.

Semifinaaleissa olivat vastakkain Karila ja Åberg, sekä Mustonen ja voittoperinteitä vaaliva Salo. Siinäpä todellakin thrillerin aiheita kerrakseen. Todella tiukan taiston jälkeen tiensä raivasivat finaaliin Veli-Matti Mustonen ja Ismo Katila, joka on ottanut hienosti paikkansa Kelvin aktiivikoissa myös tapaamisissamme. Timot, Salo ja Åberg taistelivat siis pronssista.

Pronssitaistossa kokemus lopulta voitti, ja Timo Salo nappasi pystin niukasti, todella hyvin pelaneen Åbergin nenän edestä.

Mutta finaaliin... Kaksi nuorta, vaikkei kokemattomia olekaan. Olimme kaikki jännäämässä vuoden 2013 Kelvi petanque mestarin ratkeamista ja niinhän siinä lopulta kävi, että Mustonen joutui taipumaan tiukkaakin tiukemmassa ottelussa paremmalleen, Ismo Katilalle. Onneksi olkoon Ismo!

Tapaus oli hieno valmentautuminen syksyn isompaan pläjäykseen, jossa Kelvillä on tehtävänä päihittää kaikki muut pääkaupunkiseudun LVI-yhdistykset.

Tiukan kisan jälkeen nautimme pöydän antimista ja mitä kauneimmasta illasta järven rannalla. Ei se sen kummempaa tarvitse olla!

Tapio Kanerva

 

Kesällä 2013 kesäteatterissa nähtiin klassikko Nummisuutarit, joka on Aleksis Kiven vuonna 1864 kirjoittama näytelmä. Tarina alkaa, kun vanhan testamentin vuoksi suutarimestari Topias ja hänen kärttyisä vaimonsa Martta haluavat rahanahneuksissaan naittaa hiukan yksinkertaisen ja alaikäisen poikansa Eskon. Niinpä Esko lähetetään kosioretkelle ja siitähän ne monimutkaiset ja hupaisat tapahtumat ja käänteet etenevät. 

Eskon roolissa nähdään nuori näyttelijälupaus Tomi Alatalo, jonka ilmeikkyys ei jätä ketään kylmäksi. Alatalon karismaa onkin rinnastettu nuoreen Martti Suosaloon. 

KeLVIn väellä oli kunnia olla mukana ensi-ilta –esityksessä, joka sujuikin hienosti kauniissa auringonpaisteisessa kesäillassa. Kesäteatteri-retki on ollut aina hyvin suosittu KeLVI:läisten keskuudessa ja niinpä kävi nytkin. Kaikkiaan meitä oli noin 50 kelviläistä seuralaisineen. Kesäteatterista ei kukaan halua jäädä pois - ei edes mahatautiin sairastunut puheenjohtaja, joka viime tingassa ymmärsi lääkitä oikein ja ehti kuin ehtikin vaimon kera mukaan. 

Tekstin väänsi Anne Lassila

 

Takaisin ylös